Tämän artikkelin tarkoitus on ohjeistaa sinua saamaan ensimmäinen panosi alkuun ja opastaa terminologiassa sekä ongelmatilanteissa. Puhumme siis oluesta.

Vaikeimpia lajeja ovat korkean alkoholipitoisuuden oluet, sekä tummimmat lajityypit. Näinpä Imperial Stout on varsin haastava ja ei siis paras valinta ensialkajalle. Myöskin lagerin panemisesta suosittelen ohjaamaan sivuun, ainakin näin aluksi, ne nimittäin ovat tarkkoja tasaisesta ja matalasta lämpötilasta. Tähtäimessäsi on kuitenkin panna hyvää olutta ensikerrasta alkaen, joten älä anna epävarmuutesi näkyä. Jos pidät katkerammasta tapauksesta, valmista noin 6% IPA, johon APA olueen verrattuna lisäät hieman enemmän mallaspohjaa ja komistat paketin reilulla satsilla humalaa. Jos asenteesi on rohkea rokan syö, kokeile viimeistään toisessa olut-erässäsi kuivahumalointia, vaikka kuuluisan kukkaisella Cascade-humalalla. Kevyempään olueen tähtäävälle 4-5% single-hop American Pale Ale ja humalavalinnaksi vaikka trendikäs Mosaic.

Vehnäolut tai Hefeweizen on toinen oivallinen lähtökohta ensimmäiselle oluelle, varsinkin kesäpanona. Ensimmäinen vehnäoluesi voi olla huomattavan miedosti humaloitu, hieman hämyinen pirskahteleva juoma, jota muistelet vielä talven pakkasilla. Valitse sopiva vehnämallas, puolet painosta voit käyttää ohrasta valmistettua pale ale -mallasta tasaisemman lopputuloksen aikaansaamiseksi. Vehnäolueen etsi hedelmäinen, sopivan helppo kuivahiiva olutliikkeestäsi. Lappo.fi, Melkko ja Brewcat ovat oivallisia valintoja. Voit tehdä pelkästään yksinkertaisen katkerohumaloinnin millä tahansa katkerohumalalla, esim. Hallertauer Mittelfrüh, Magnum tai monikäyttöinen Northern Brewer.

Kun valintasi on tehty, on aika valmistella resepti, tässä auttavat netin reseptihaut, sekä Brewer’s Friend -sovellus, joka laskee tarvittavat ainesmäärät haluamasi vetoisuuden mukaan. Riippuen välineistösi koosta, tähtää ensipanosi vetoisuudeksi 8, 16 tai 20 litraa.

Mukavinta on, että voit aloittaa mistä tahansa ja jatkaa kokemuksen karttuessa. Kokeile rohkeasti uusia aluevaltauksia!

Toimiva resepti ja perusrunko noin 20 litran erälle on 5kg suomalaista Viking Pale Ale -mallasta rungoksi, 500g Viking Wheat -mallasta vaahtokukan muodostamiseksi. Mäskäys tehdään 66 celsiusasteessa 60 minuutin ajan, jotta varmistutaan että vierteestä saadaan kaikki sokeri irti. Mäskäyksen jälkeen aloitetaan keittovaihe, jolloin lisätään 40g 3-5% alfahapon saksalaista Hallertau Mittelfrühia (vaihtoehtoisesti 22g Magnum 15% alfa), jota keitetään 60minuuttia sekä lisänä aromeja tuovaa Cascade humalaa 14g kun keittoa on jäljellä 15 minuuttia ja toiset 14g samaista herkkua kun keittoa on jäljellä 10 minuuttia. Halutessasi voit lisätä uuden 14g pellettisatsin primaarikäymisastiaan lisäaromien saamiseksi.

Katkerohumala vs. aromihumala??

Kaikki humalat eivät synny tasa-arvoisina. Katkerohumalat ovat alpha-happopitoisuudeltaan lähes aina kovempia kuin aromihumalat ja ne lisätään keiton alkuvaiheessa. Tämä lisää oluesi katkeruutta, eli IBU-arvoa. Katkeroittavat humalat eivät juurikaan vaikuta tuoksuihin tai muuhun makuun. Keittoprosessin 15, 10, 5 viimeisen minuutin kohdalla lisätään aromihumalia, joiden alphahappopitoisuudella ei ole niin suurta väliä, sillä ne eivät lyhyestä keittoajasta johtuen ehdi lisätä lopputuotteen katkeruutta. Erilaisia hedelmäisiä, yrttisiä ja kukkaisia aromeja ne sen sijaan lisäävät sitäkin enemmän.

Kuivahumalointi?

Keiton jälkeen voidaan tehdä myös kuivahumalointi käymislämpötilassa, usein jos pyritään humalaisempaan olueen. Kuivahumalointi on yksinkertaisimmillaan käymisastiaan humalapussissa nakattu erä hyvää aromihumalaa, joka jätetään vaikuttamaan.

Pelletti vs. käpy

Pelletti on puristettu humalankukinto, joka säilyy tiiviisti pakattuna pakkasessa useita kuukausia. Humalakukintoja tai ’käpyjä’ käytettäessä on huomattava käyttää isompaa kerrointa, jotta kävyistä saadaan yhtä paljon aromeja ja makuja irti kuin pelleteistä. Aloittelijalle pelletti on takuuvarma valinta.

Entä uuteoluet?

Jos haluat päästä alkuun pienimmällä vaivalla, voit kokeilla uuteoluita. Munton’s ja Coopers ovat tunnettuja valmistajia tällä saralla. Lyhykäisyydessään uutteet ovat kuivatettua vierrettä, joihin lisätään vain vesi, hiiva ja sokeri. Uuteoluen valmistuksessa käytä korkeintaan puolta uutepurkin suosittelemasta sokerimäärästä, jos haluat oluellesi riittävän rungon. Humaloimattomat uutteet vaativat myös humalalisän. Humalavalinnalla pystyt vaikuttamaan lopputuotteen makuun sekä aromeihin.

En päässyt reseptini vaatimaan ominaispainoon, miksi?

Brewery Efficiency, eli panimosi tehokkuus ei ole vielä löytänyt paikkaansa. Et onnistunut mäskäysvaiheessa saamaan vierteestäsi irti riittävästi käymiskelpoista sokeria. Vierteen käyttö uudestaan mallaspatjan läpi saattaa auttaa asiaa. Myöskin pidempi keittäminen tiivistää vierrettä, jolloin ominaispainoarvo nousee. Tällöin toki saatat törmätä seuraavaan ongelmaan:

Pyrimme 20 litraan, mutta käymisastiassamme on vain 16 litraa

Huuhteluvettä on saattanut olla liian vähän, näin keittovaiheessa kattilaan on saattanut mennä vain 20 litraa vierrettä, keiton aikana tapahtunut haihtuminen on vähentänyt lopullista tilavuutta. Haihtumiseen vaikuttaa keiton pituus ja kannettomuus. Huomaa, että pilsner-mallas on poikkeuksellinen. Sitä keitettäessä ei tule koskaan pitää kantta päällä, jotta vältytään maissinmakuisilta DMS-yhdisteiltä. Tarkista keiton jälkeen ominaispaino, jos olet ylittänyt sen, voit lisätä keitettyä vettä, kunnes saavutat reseptin vaatiman ominaispainon. Kirjaa lisätyn veden määrää

Panon kulku

Panosi on nyt valmis primaarikäymistä varten.

Voit käyttää halutessasi ilmaisuja kuten: ’Tällast mä oon aina halunnu!’ tai ’Se on ihan oikea poika!’ Vaihtoehtoisesti voit myös halailla tynnyriä, mutta haistelu on kielletty. Kun kansi on kiinni, se pysyy kiinni. Pyri varmistamaan tasainen lämpötila etsimällä vedoton paikka tynnyrillesi ja tarpeen tullen eristämällä se esimerkiksi pyyhkeillä. Olen itse käyttänyt käymisastian ympärille sidottua sopivaksi mitoitettua vaahtomuovipatjaa. Varmista käymislämpötila vielä reseptistä ja hiivapakkauksesta. Käymisprosessi nostaa lämpötilaa helposti muutamalla asteella.

Pese käytössä nuhjaantuneet panovälineet

 Tässä vaiheessa on hyvä pestä kotipanossa käytetyt välineet. Oluttyypistä riippuen olut on käynyt loppuun 1-3 viikossa. Monelle kuivahiivalle tyypillistä on lähteä päivän sisällä käymään melko räjähdysmäisesti, jonka jälkeen käyminen hidastuu rauhalliseksi kuplimiseksi. Kun kuplinta lakkaa, testaa ominaispaino. Jos ominaispainomittarisi näyttää suunniteltua Final Gravity-lukua niin olut on valmis. Käynyt vierre on ihka oikeaa olutta, voit tässä vaiheessa pyytää vierustoverilta selkääntaputuksia.

Jos mittari näyttää liian korkeaa lukua, käymistä on vielä jäljellä, vaikka se olisi hidastunut. Jos olut on päässyt käymään pidempään, niin lopputulos on happamampi tai kuivempi, tälle ei hirveästi voi tehdä mitään. Seuraavaksi on vuorossa jälkikäyminen, tai helpommassa oluessa pullotus kellarointi.

Jälkikäyminen, tai sekundaarikäyminen, on primaarikäymisen jälkeinen vaihe, jossa olut hiilihapottuu. Jälkikäymissokeri hieman nostaa FG:tä, jos jälkikäymisen jättää lyhyeksi. Hienoista nousua volttimäärässä saattaa tapahtua. Jälkikäyminen on helppo tehdä pulloissa, joten primaarikäymisen jälkeen vuorossa on pullotus. Mittaa ohjeen mukaisesti, tai noin 5-7g jälkikäymissokeria litraa kohden, sekoita sokeri pieneen määrään keitettyä oluen lämpöistä vettä ja lisää joukkoon. Pullota hankkimallasi lappovälineistöllä, automaattilappo pullontäyttäjällä on ehdoton valinta.

Moneen reseptiin sopii viikon jälkikäyminen, jonka jälkeen pullot heitetään jääkaappiin. Jääkaapissa viimeinenkin hiivahiukkanen kuolee ja olut tasalaatuistuu, tämän jälkeen kädessäsi on pomminvarmaa tavaraa, se pysyy jääkaapissa saman makuisena varsin pitkään. Eli, kun oluesi on käynyt, jälkikäynyt viikon ja levännyt viikon jääkaapissa on se parhaimmillaan. Hätäisimmät maistavat pari päivää jääkaapissa viihtynyttä olutta ja jättävät jälkikäymisen väliin. Hyvässä täysmallasoluessa epätasaisuudet hioutuvat pois vielä jääkaapissa ja korkeavolttisemmat hyötyvät kellaroimisesta. Tummempi ja vahvempi olut kestää pidempää säilytystä ja maku jalostuu ajan myötä. Vahvoja oluita voi kellaroida useita kuukausia ja maut vain paranevat.

Tässä vaiheessa olet onnistunut rakentamaan jonkinlaisen panimolaitteistosi, mäskäämään erän mallasta ja keittämään sen vierteeksi. Käytit vierteen olueksi ja pullotit komeuden ja odottelet nyt että jääkaapissa pari päivää olleen oluen voisi korkata. Olet sankari ja ystäväsi kumartuvat jalkojesi eteen. Seuraavaksi on vuorossa uusi olut, jonka reseptiä voit alkaa jo nyt pohtia. Parannat ensimmäisestä oluestasi ja seuraavaksi maailma kumartuu eteesi. Hieno mies. Tästä on hyvä jatkaa.